Seitsemän päivää Kiinaa

Kiinanmatkamme on ollut ohi jo pitkän aikaa, ja myönnän että tämän blogin julkaiseminen on vienyt odotettua kauemmin. Toipuminen matkaviruksesta, yleinen koomauksentarve, koulu, uudet työt ja muut sen sellaiset ovat selityksiäni, ja kuuluvat siis pakollisena tähän alkuun. Samoin varoitus: blogini on wall of text and pictures.

Kuten kirjoitin jo aiemmin blogissani, kuusi pelaajaa killastamme kutsuttiin Kiinaan kahden päivän pituiseen tapahtumaan jonka lopulliesta aikataulusta ja ideasta meillä oli hyvin vähän tietoa ennen reissua. Arvelimme, että reissu sisältäisiä vähän pelaamista ja paljon edustusta, ja olimme täysin oikeassa. Matka painottuikin uusiin ihmisiin tutustumiseen, ja yleiseen, jokapäiväiseen Kiinan ihmeellisyyksien ihmettelyyn. Tapahtumapäivien jälkeen jäimme vielä Kiinaan omalla porukallamme viideksi päiväksi joista kaksi vietimme Pekingissä.

Matka alkoi perjantaina klo 15 aikaan Espoosta, josta minä arx ja Deva (joka oli ollut meillä yötä ennen reissua) suuntasimme lentokentälle jossa miittasimme Xodanin, zynin ja Nizen.

Xodan ja xenophics

Olen kerran aiemmin lentänyt pitkää matkaa (Floridaan), ja odotin kauhulla tulevaa reissua lentoineen ja vaihtoineen. Lento Helsinki-Vantaalta Pekingiin kestäisi vähän yli seitsemän tuntia ja laskeutuisimme Kiinan pääkaupunkiin hieman seitsemän jälkeen aamulla paikallista aikaa. Lentokoneessa olisi siis pitänyt yrittää saada unta, mutta se ei oikein onnistunut keltään meistä. Ne jotka valvoivat pystyivät sentään katselemaan elokuvia personal enterntainment devicesta, joka siis oli pienehkö kosketusnäytöllinen ruutu joka matkustajapaikan kohdalla - maailman pelastava laite pitkille lennoille. Pekingissä meitä odotti viiden tunnin odotus ennen lentoamme tapahtumapaikalle Changsha:han. Ajasta ainakin kaksi tuntia tuli kyllä tarpeeseen, sillä Pekingin lentokenttä on aivan tajuttoman kokoinen, matkalaukkujakin piti mennä hakemaan junalla toisesta rakennuksesta, puhumattakaan siitä, missä Kiinan sisäisten lentojen terminaali sijaitsi.

Odottelimme lentokentällä ja huomasimme heti yhden erittäin kiinalaisen piirteen; kaikkialla oli yliluonnollisen siistiä. Lika ei kuitenkaan maagisesti katoa maapallon toisella puolella, vain minne tahansa menit yleisissä vähän arvokkaimmissa paikoissa, näköpiirissä oli vähintään yksi siivooja. Kun kävimme KFC:ssä ennen toista lentoamme, ilmiö tuli hauskasti todettua kun yksi työntekijä pesi lattiaa ja esimies seisoi vieressä ja osoitti kohtia mistä luuttuaja ei ollut vielä ehtinyt luututa/oli missannut. Tämän jälkeen paikalle tuli isompi pomo joka tarkasti kaikki pöydät ja alueet, ja tämä samainen esimies joutuikin sitten omakätisesti pyyhkimään yhden pöydän lähellä olevan ikkunalaudan. Ja tätä siis tapahtui koko ajan ja kaikkialla; aina joku oli pölyhuiskuineen kukkaruukkujen kimpussa tai polvistuneena lattialle vahaamaan sitä (sinäkin päivänä). KFC:ssä saimme myös ensimmäisen kosketuksen kiinalaisiin vessoihin. Normaalien länsimaalaisten lisäksi monissa vessoissa on mahdollisuus myös "reikään lattiassa", ja tavallisimman maaseudun kaupungeista löytyy vain näitä reikiä. Täytyy kuitenkin myöntää, että niiden käyttäminen on vaivattomampaa kuin voisi kuvitella, vaikkakin hommassa pääsee ehkä turhankin lähelle lopputulosta.

Vaihtoehdot

Changshan lenolla porukkamme alkoi olemaan niin väsynyttä, että kaikki torkkuivat epämukavissa tuoleissa. Koneeseen mennessämme huomasimme myös, että olimme todellakin poistumassa turistien kansoittamasta Pekingistä ja suuntaamassa kauemmas rannikolta, maaseudulle päin. Harva enää ymmärsi Englantia lainkaan, saatika puhui. Changshan koneessa ei ollut yhtään valkoihoista lisäksemme, ja sama trendi jatkui koko Changsha-matkamme ajan. Tapasimme tosin yhden jenkin, mutta hänkin oli outo lintu kaupungissa.

Meitä oltiin vastassa kentällä, meidät Kiinaan kutsuneen Luvis Groupin palkkaamat tulkit jakoivat meidät autoihin ja ajoimme hotellille, joka oli noin 45 minuutin ajomatkan päässä kentästä. Kolmas observaatio Kiinasta: Changshan liikenne on aivat törkeää länsimaisesta näkökulmasta. Koko hommaa voisi kuvailla ilmaisulla survival of the fittest; kaistat, liikennevalot ja -merkit ovat lähinnä suuntaa-antavia. Kun myöhemmin kävelimme kaupungissa vihreällä jalankulkijavalolla piti jatkuvasti pelätä henkensä puolesta. Emme kuitenkaan nähneet yhtään kolaria tai yliajoa koko reissumme aikana, vaikka yksi rekka melkein ajoikin päällemme matkalla hotellille. Deva sanoi, että etäisyyttä auton reunan ja rekan välillä oli maksimissaan 10 cm.

Nize ja taistelu elämästä ja kuolemasta

Perillä hotellilla aloimme olemaan jo kuolleita yli 20 tunnin matkustuksen jäljiltä ja menimme ottamaan päiväunet ennekuin menimme alakertaan illalliselle. Illallinen oli perinteinen kiinalainen ateria, ja asiaan kuuluivat tietysti syömäpuikot, joilla olimme kyllä treenanneet etukäteen Suomessa. Tuli kuitenkin todettua, että harjoittelusta ei ollut mitään hyötyä, sillä meille annettiin pidemmät, paksummat ja liukkaampaa materiaalia olevat puikot, joiden kanssa syöminen oli erittäin vaikeaa. Yksi tulkeistamme joutui tulemaan opetaamaan meitä (vaikka kyse oli enemmänkin harjoituksen puutteesta) ja ilmeisesti näytimme täysin epätoivoisilta, sillä meille jaettiin pian pöytään haarukat. Meistä kukaan ei kuitenkaan alentunut niihin, vaan taistelimme aterian loppuun saakka puikoilla.

Changsha hotellimme ikkunasta (27. kerros). Kiinassa kaikkialla oli savusumua joka esti pitkälle näkemisen

Tapasimme aterialla muun muassa For the Horden (toisen paikanpäälle kutsutun killan) jäsenet. Paikalla oli myös noin ~20-30 kiinalaisiin huippukiltoihin kuuluvia pelaajia, muun muassa Dreamista, Aurorasta ja Starsista. Kaikkien kiltojen GM:t/officerit/johtajat oli kutsuttu erikseen kutsuvieraspöytään, johon meidän porukastamme meni arx.

Yhteiskuva Dreamin pelaajien kanssa

Kesken aterian saapui paikalle myös "the Big Boss", eli Luvis Groupin omistaja (jos olemme oikein ymmärtäneet). Miehellä on rahaa, karismaa ja ballseja vaikka muille jakaa, sekä kasa avustajia ja ainakin kaksi henkivartijaa mukana minne hän ikinä menikin. Oli mielenkiintoista tavata niin energinen ja vaikuttava persoona, ja oleskella (yrityksen omistamassa) hotellissa hänen ja Dreamin vieraana.

Paragon ja For the Horde "Like a boss"

Aterian lopuksi pääsimme ottamaan osaa yhteen kiinalaiseen tapaan, ganbeihin. Istuimme For the Horden pelaajien kanssa samassa pöydässä, ja kävimme pyynnöstä kilistelemässä kaikkien muiden (10) pöytien ihmisten kanssa. Ruoan jälkeen suuntasimme kiinalaiseen teatteriin, jonka psykedeliataso yllätti minut täysin. Teatterissa ei ollut pätkääkään sitä teatteria, mitä henkilökohtaisesti odottaisi teatterista, vaan näyttäviä akrobatiaesityksiä, tanssia, sitcomia sekä musiikki- ja lauluesityksiä. Kun vuorossa oli paikallisten julkkisten vetämä talkshow (josta emme luonnollisesti ymmärtäneet pätkääkään) lähdimme tilaisuudesta väsymyksen takia. Jotkut myönsivät nukahdelleensa mukaviin penkkeihin.

Kiinalalaista teatteria normaaleimmillaan

Seuaavana päivänä oli luvassa itse päätapahtuma, johon oli kutsuttu killoista vieraiksi ainakin Paragon, For the Horde, Stars, Aurora ja Dream, joiden lisäksi paikalle oli ilmeisesti erikseen kutsuttu noin 100 fania. Kaikki kutsutut saivat tilaisuudesta muun muassa "Players Exchange Manualin", joka on käytännössä ystäväkirja. Oli aika erikoinen kun saavuimme paikanpäälle hissillä, ja ahtautuneena aulassa oli noin 70 ihmistä odottamassa pääsyä tilaisuuteen. Joku bongasi meidät ja kysyi huonolla englannilla "are you from Paragon?" ja kun käännyin ja näytin paitamme takaosaa jossa lukee nimimerkkimme ja kiltamme ihmiset alkoivat hurraamaan ja meidät käytännössä revittiin mukaan kymmeniin kuviin ja antamaan nimikirjoituksia. Viiden metrin matkassa menikin noin 15 minuuttia, kunnes meillä alkoi olla kiire ja järjestäjät hätistivät meidät istumaan omille paikoillemme.

Eräs fani oli piirtänyt meitä ja For the Hordea varten kuvan josta oli teetetty hiirimatot kummallekin killalle muistoksi. Olimme otettuja

Itse tapahtuma oli juuri niin absurdi ja massiivinen kuin olisi voinut odottaa. Kiinalainen bändi laulamassa Level 70 Elite Tauren Chieftains kappaleita, tanssijoita tanssimassa World of Warcraft emotetansseja, erittäin hehkeä juontaja sekä tietty henkilökohtainen Luvis Group tyttönen jokaisen killan edustajalle. 

Level 70 Elite Tauren Chieftains kiinalaisittain

Tapahtuman avasi (englanniksi) itse the Big Boss, jonka jälkeen screenillä näytettiin meidän ja For the Horden tapahtumaa varten tekemät videot. Niiden jälkeen arx ja liQ (FtH:n edustaja) pitivät puheen.

arx pitämässä puhetta tulkkinsa kanssa

Näitä seurasi juontajan ohjaama paneelikeskustelu, wowitanssikisa johon otettiin osallistujia yleisöstä ja tietenkin yleisö versus kiltojen edustajat 5vs5 "areenapeli" Blade's Edge areenalla (combat ressit sun muut corpserunit tietty käytössä), jonka loppujen lopuksi yleisö voitti. Itse en ehitnyt seuraamaan kumpaakaan, sillä olin kiinalaisen kaapelikanavan haastattelussa. Minulta muun muassa tiedusteltiin, paljonko pelaan päivässä, paljonko olisi sopiva aika ja kieltäisinkö omaa lastani pelaamasta tietokoneilla. Nämä kysymykset ovat selvästi polttavia aiheita Kiinassa, sillä muun muassa niitä käytiin läpi aiemmin päivällä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.

Lehdistötilaisuus aikaisemmin aamulla

Tapahtuman juontaja

Main eventti huipentui siihen, että vierailijat saivat tulla hakemaan lavalta nimikirjoituksia kiltojen edustajilta. Myös meidän istumapaikoillemme muodostui jono, ja käytimme seuraavan 30 minuuttia kuvissa poseeraten ja nimikirjoituksia jakaen.

Ihmisiä jonottamassa nimikirjoituksia kiltojen edustajilta

Lopulta meidät haettiin busseihin jotka kuljettivat meidät illalliselle erittäin hienoon (Luvis Groupin omistamaan) ravintolaan. Matka jatkui sieltä monen ganbein jälkeen baariin, jonka yläosa oli varattu tapahtuman kutsuvieraspelaajille. Yksi viimeisistä muistikuvistani illasta oli the Big Boss laulamassa (erittäin hyvin) karaokea. Hauskaa oli, terveisen vaan kaikille joiden kanssa vietimme iltaa.

FtH:n video illasta.

Seuraava päivä alkoi hitaissa merkeissä, ja oikeastaan kului samalla tavalla. En todellakaan kadehdi FtH:n poikia, joista kolme lähti aamulla klo 06:00 kotimatkalle Saksaan. Illalla sentään selvisimme syömään omalla porukallamme ravintolaan, ja Deva löysi Hansin (FtH:n edustaja, joka jäi kanssamme Changshahan) iPadilta pelin jota tahkosi viiteen yöllä. Oli kuulemma level 15 kun heräsimme seuraavana aamuna.

Olimme tavanneet main eventissä ja jatkoilla baarissa paikallisia englantia hyvin puhuvia ihmisiä, joiden kommentti meiningistämme oli "they could not walk or talk". Erittäin hyvä ensivaikutelma varmasti, mutta ei kuitenkaan niin huono etteivätkö he olisi kutsuneet meitä viettämään aikaa heidän kanssaan myöhemmin Changshassa. He hakivatkin meidät tiistaina hotellilta ja näyttivät meille kaupunkia. Oli erittäin mukavaa vain viettää aikaa rauhassa porukalla ja oikeasti tutustua paikallisiin kunnolla ilman kiirettä. Juttelimme paljon Kiinan ja länsimaiden erosta, World of Warcraftista, politiikasta, paikallisista tavoista ja saimme hyviä uusia ystäviä. Kävimme illalla illastamassa ravintolassa jonka pihalla soitettiin marssimusiikkia, ja joka oli yksi Changshan suurimmista ravintoiloista. Ruoka oli uskomattoman hyvää, ja pääsimme maistamaan (muut paitsi minä, jänistin) myös härän penistä. Itse tosin epäilin, että ruokalajissa on jotain vialla, kun tilaaja kehotti kaikkia maistamaan sitä hymyssä suin. Muutenkin välttelin koko matkan kaikkea liian lötköä, limaista, pehmeää ja mustaa ja päädyinkin maistamaan vain yhtä todella ällöttävän makuista ruokalajia. Taktiikka siis toimi hyvin.

Syömässä porukalla

Ganbeitten jälkeen jatkoimme matkaa paikalliselle clubille joka ei oikeastaan eronnut länsimaalaisista vastaavista mitenkään. Seurueen johtaja soitti paikalle muutaman tytön viihdyttämään porukan poikia ja pelaamaan heidän kanssaan erilaisia juomapelejä. Olivat kuulemma erittäin hyviä ja pojat senkuin hävisivät. Itsekin pelasin erän noppapeliä, en tosin niiden tyttöjen kanssa vaan eräs paikallinen vaatimalla vaati minua. Illan loppupuolella jouduimme houkuttelemaan Devan ulos, koska hän olisi halunnut jäädä bilettämään. Sullouduimme takseihin, joiden piti viedä meidät hotellille. Seurueen johtaja oli kuitenkin kuulemma tilannut arxille (eli porukkamme "johtajalle") erikoiskäsittelyn ja arxin ja Devan taksi ajoikin johonki kuulemma "1000 euron kylpylälle, jossa piti selittää noin 15 minuuttia, että halusi vain normaalin hieronnan". Valitettavasti Deva sammui omaan privaattihuoneeseensa, ja taru ei kerro mitä olisi tapahtunut jos näin ei olisi käynyt.

Seuraava päivä vietettiin Changshan keskustassa kierrellen, matkamuistoja ostellen ja uusien ystäviemme kanssa jutellen, ja illan hämärtyessä kiipesimme Yuelu vuorelle josta näki lähes koko Changshan. Itse olin aivan innoissani kun näin alkutaipaleesta Karate Kid -mäiset jyrkät ja pienet portaat ylös, mutta jo 10 minuuttia näitä portaita tuhosi meidän kaikkien nörttien kunnianhimon ja siirryimme kiipeämään tietä pitkin, joka oli pidempi mutta kevyempi reitti. Päällä oli erittäin kaunista ja harmittelimme jo sitä, että joutuisimme jättämään Changshan taaksemme seuraavan aamuna kun lentäisimme Pekingiin.

Eeppinen taistelu Yuelu vuorella

Illalla hyvästelimme suurimman osan porukastamme, joista neljä tulisi hakemaan meitä seuraavana aamuna viiden aikaan kentälle. Toivon yhä, niinkuin silloinkin, että tapaamisemme ei jäisi ainutkertaiseksi.

Erittäin tavallinen näky (minusta) Kiinassa

Seuraavana aamuna suuntasimme pikkubussillamme lentokentälle ja hyvästelimme ystävämme ja nappasimme lentomme Pekingiin. Olimme tapahtumassa tavanneet Amerikasta kotoisin olevan Stevenin, joka kuitenkin puhui sijuvaa kiinaa, joka oli luvannut viettää aikaa kanssamme Pekingissä. Hän oli järjestänyt koko jutun erittäin hyvin, sillä kun tapasimme hänet Pekingissä hotellilla kolmen aikaan iltapäivällä hän kertoi, että suunnitelmissa oli käydä syömässä parissa erikoisemmassa paikassa, vuokrata ilmastoitu minibussi Kiinan muurille, käydä Summer Palacessa, shoppailemassa ja tavata paikallisia Dreamin jäseniä. Kävimme ensin haukkaamassa ruokaa (olimme tässä vaiheessa jo vanhoja konkareita syömäpuikkojen kanssa) ja suuntasimme Forbidden Cityn edustalle. Matka sinne kesti noin 30 minuuttia kävellen, ja matkan varrella näimme muun muassa kaupan joka myi hälytysajoneuvojen vilkkuja (esimerkiksi poliisiautoihin), noin 400 vuotta pystyssä olleen (tosin modernin nykyään) kenkäkaupan, skorippioni snackseja myyviä kojuja, syömäpuikkokaupan josta melkein kaikki meistä ostivat itselleen kunnon välineet kotiin harjoituksia varten, yksityispuiston ja tietysti tonneittain turisteja. Oli melkein jopa outoa kun meitä ei jatkuvasti tuijotettu avoimesti.

Forbidden City edustalla meidät bongasti ja huonoa suomea puhuva"professori" joka halusi näyttää meille "viimeistä päivää" auki olevaa taidenäyttelyään. Aluksi hän piirsi/kirjoitti kalligrafiatyyliin riisipaperille erilaisia sanoja/merkkejä kuten Paragon, jotka hän antoi meille. Hän myös esitteli näyttelyään, ja vähän kerrassaan mukaan tulivat "tukekaa opiskelijoita", "oli kohtalon johdatusta, että tulitte tänne" ja "tämä maksaa 1000 yuania". Steven oli nähnyt professorimme läpi alusta alkaen, ja varoitti meitä jo matkalla mahdollisesta rahastushyökkäyksestä. Professorin taktiikat ja taide kuitenkin tehosivat meihin, sillä kolme meistä päätyi ostamaan näyttelystä jotain. Maksoimme varmaan kaikesta sikahinnan kiinalaisittain, mutta euroopan mittapuulla "taulut" olivat naurettavan halpoja. Noh, onneksi ostimme, olihan näyttely auki "viimeistä päivää". 

Professorin jälkeen suuntasimme kiinalaisittain normaalin kokoiseen, eli aivan tajuttoman suureen monikerroksiseen ostoskeskuskeen joka oli täynnä kirpputorityylisiä pieniä osastoja joissa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tyylillä pohjakerros: paidat, toinen kerros: laukut ja kengät, kolmas: elektroniikka, neljäs: korut ja niin edelleen. Tinkiminen kuului asiaan ja tapasimme tunnin ryntäilyn ja taistelun jälkeen laukut täynnä vaatteita ja kaikkea mahdollista, uskomattoman halvalla tietenkin. Ulko-ovella meille tultiin vielä tyrkyttämään sukkia, 7 paria eurolla. Arx ja zyn ostivat, olemme niin helppoja (tosin ne olivat hyviä sukkia!) Tavaratalosta suuntasimme syömään kuuluisaa Pekingin ankkaa kuuluisaan ankkaravintolaan. Lasku oli todella iso kiinalaisittain, mutta se oli ehdottomasti paras ateria mitä söimme Kiinassa koko matkan aikana. Ruoan jälkeen suuntasimme takaisin hotellille ja painuimme suoraan nukkumaan, seuraavana aamuna oli nimittäin vuorossa reissu katsomaan Kiinan muuria.

Ankkaa!

Heräsimme kahdeksan aikoihin, nappasimme mukaan evästä Subwaystä ja nousimme meille varattuun ilmastoituun pikkubussiin. Kuljettaja ja auto olivat käytössämme kahdeksasta aamusta ilta seitsemään hintaan 170 euroa. Steven ei valitettavasti päässyt töiden takia mukaan, mutta me muut suuntasimme ulos kaupungista katsomaan Mutianyu:n osiota muurista. Perillä totesimme, että oli onni että valitsimme juuri sen osion, emmekä Badalingiä, joka on suosituin turistikohde. Turisteja nimittäin riitti, sekä ihmisiä jotka kaupustelivat "I've climbed the Great Wall" paitoja. Auta armias jos erehdyit sanomaan jonkun seurueen jäsenen nimen ääneen, sen jälkeen alkoi uskomaton täsmäkaupustelu: "X buy this and that". Muurille olisi voinut kiivetä, mutta Changshan vuorikokemuksen jälkeen tiesimme heti, että ottaisimme mielummin köysiratakyydin (cable car) ylös. Korkeanpaikankammoisena oli hieman ahdistavaa katsoa suurista ikkunoista alas, mutta matka ylös oli kokemuksen arvoinen. 

Great Wall oli juuri sitä mitä kuvittelin; uskomattomalla rakennustaidolla tehtyä muuria joka mutkitteli vuorten reunoja ylös alas silmänkantamattomiin.

Huipulla

Kävelimme muuria kumpaankin suuntaan vähän matkaa, otimme paljon kuvia ja puolentoista tunnin päästä laskeuduimme köysiradalla takaisin alas. Alhaalta lankesin ostamaan I <3 BJ -paidan (kuka tekee tällaisia paitoja!?) ja vähän mansikoita ja hyppäsimme bussiin joka kuljetti meidät takaisin Pekingiin syömään erääseen ostoskeskukseen. Tässä vaiheessa porukkaamme liittyivät Steven ja Slaver Dreamista ja he veivät meidät "Fish from the Deep Sea" nimiseen ravintolaan, jossa oli ideana että ruokailijat kypsensivät itse lihat kattiloissa, joissa oli sekä tulinen että mieto puoli. Naudanpalaset siis tiputettiin kiehuvaan pataan uiskentelemaan noin 14 sekunniksi ja sitten ne ongittiin pitkillä syömäpuikoilla ylös. Patoihin lisättiin myös sieniä, tofua, salaattia ja kaikkea mahdollista muuta kypsyyntymään, jonka jälkeen ne voitiin sitten kalastaa ylös ja dipata erilaisiin kastikkeisiin. Näimme myös ravintolan työntekijän esittämän "nuudelitanssin" joka ensimmäisellä kerralla huipentui siihen, että venyvä mutta yleensä kestävä nudeli katkesi ja lensi suoraan Nizen naamaan. Työntekijä pyyteli naamastaan punaisena anteeksi, ja esitti numeronsa uudestaan, tällä kertaa läiskimättä ketään. Idea oli siis tehdä taikinasta pitkiä ohuita nuudeleita venyttämällä sitä tanssin muodossa. Lopuksi nuudelit upotettiin pataan keittymään.

Ruokailun jälkeen menimme minibussillamme Summer Palaceen, yhteen Pekingin tärkeimmistä nähtävyyksistä.

arx Summer Palacessa pyynnöstä demonstroimassa käsimerkkiä, jota ei kannata käyttää Kiinassa

Ilmeisesti koko kompleksi on rakennettu dynastian x kuningatarta varten ja kokonaisuus oli uskomattoman hieno ja valtava alue järven rannalla. Olimme saaneet Dreamilta matkamuistoksi heidän pelipaitansa, joita he kutsuivat "uniformuiksi". Otimme paidat mukaan Kiinan muurille ja Summer Palaceen ja otimme ryhmäkuvia ne päällä, sillä halusimme kiittää kiltaa ja Luvis Grouppia tapahtumasta ja osoittaa, että emme ole unohtaneet heitä.

Slaver, Nize, Xodan, xenophics, arx, matkaseura, zyn, Steven ja Deva

Päivä, joka oli ollut erittäin aurinkoinen ja kuuma, alkoi hämärtymään kun poistuimme Summer Palacesta ja minibussi vei meidät takaisin hotellille. Sovimme, että pidämme muutaman tunnin mittaisen tauon ennen kun menemme kaupungissa olevalle järvelle veneajelulle. Minä, Xodan, Slaver, arx, Steven ja Deva menimme hotellin vieressä olevaan Dragonfly -nimiseen hierontapaikkaan, jossa neljä meistä kokeili jalkahierontaa ja kaksi otti normaalin hieronnan, joka jotenikin vaihtui öljyhieronnaksi. Pojat haisivat erittäin hyvältä tullessaan takaisin.

Matka oli tässä vaiheessa vienyt mehut jo muutamasta porukkamme jäsenestä ja loppujen lopuksi vain Slaver, Steven, minä, arx, Deva ja Xodan suuntasimme järvelle kun muut menivät nukkumaan. Yritimme saada taksin (mikä oli erittäin hankalaa jos oli valkoihoinen tai valkoihoisen seurassa, sillä suurin osa takseista vain ajoi ohi) ja 20 minuutin päästä annoimme periksi ja otimme riksat. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka Pekingin liikenne olikin huomattavasti rauhallisempi kuin Changshan. Jokainen risteyksen ylitys kuitenkin kylmäsi ja tuli puristettua penkin reunaa ehkä turhankin kovaa. Myös kurvit olivat aika kovaa menoa, sillä riksataksit eivät ajaneet erityisen hitaasti. Järvellä tapasimme kolme Dreamin jäsentä, söimme myöhäistä illallista ja pelasimme tietysti Suomesta tuttua Paragonin epävirallista juomapeliä. Stevenillä oli iso haaste tulkata englannista kiinaksi ja toisinpäin, ja hän hävisikin rankasti. Viimeisen illan Kiinassa päätteksi hyvästelimme Pekingin kaverimme, kiitimme Steveniä suuresta avusta ja suuntasimme taksilla takaisin hotellille.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin, otimme taksin lentokenttämetrolle ja selvitimme tiemme Finnairin koneeseen. Oli haikeaa nähdä niin paljon valkoihoisia ja kuulla suomea pitkästä aikaa ja tietää, että seuraavaan kiinanreissuun todennäköisesti on pitkä aika. Koneessa saimme nauttia 40+ vuotiaista uskomattoman äänekkäistä suomalaisista jotka kävivät läpi tarkasti kaikki kiinankokemuksensa Ekin ryyppyreissuista Maisun ostoksiin. Kahdeksan lentotunnin jälkeen kaikki olivat aivan poikki, ja kotiin kuumemittarin ääreen päästyämme totesimmekin, että 5/7 porukkamme jäsenistä oli sairaana. Onneksi tauti iski kunnolla vasta lentojen aikana eikä aiemmin, ja saimme nauttia Kiinan päivistämme täysillä.

Loppuyhteenvetona ei voi siis muuta kuin sanoa, että viikko Kiinassa oli yksi elämäni parhaista reissuista ikinä. Olen erittäin onnellinen, että pääsin mukaan kokemaan maan niin uniikilla tavalla kiltakavereiden kanssa ja kiinalaisten World of Warcraft -pelaajien seurassa. Ei voi kuin olla kiitollinen Luvis Groupille ja Dreamille, jotka kutsuivat meidät, sekä kaikille mahtaville ihmisille joihin tutustuimme matkan aikana ja toivoa hartaasti, että pääsen pian takaisin.

Lisää kuvia reissulta 
Porukkamme blogeja